STOCKHOLM 3/3

Näihin ilmiöihin ja eroavuuksiin on syytä varautua Ruotsiin matkattaessa:

Ruskettuneet blondit

Kaikki nuorehkot ruotsalaisnaiset tuntuivat olevan hyvin ruskettuneita blondeja – ja useimmiten vielä hoikkia ja sinisilmäisiä. Gina Tricotin mainosten blondi tuli kyllä aikalailla mieleen. Rusketus oli kyllä useimmiten melkein liioiteltu...eikä blondit kutrit olleet suinkaan aina hiusten oma väri, pitkäksi päässyttä juurikasvua näkyi useinkin. Väripoikkeama ei kyllä ollut niin paha että se olisi ollut kamala tyylivirhe, saatan kyllä sanoa tämän vain siksi että olen itse juuri tällä hetkellä aivan samaa sarjaa. En minä nyt viittinyt kesäksi värjätä kun aurinko käristää hiukset joka tapauksessa.... Sarah Jessica Parker-tyyliä se vain on..... :p
Ja kukaan ei muuten vahingossakaan värjää siellä hiuksiaan tummaksi tai punaisiksi. Myöskään otsatukkia ei paljoa näkynyt, yleensä piiiitkät hiukset oli vain kammattu edestä taakse.

Legginsit

Legginsit olivat myös kaikkia näitä ruskettuneita blondeja yhdistävä piirre. Kaikilla vähänkään nuorilla oli lähes poikkeuksetta jotain lyhyttä yllä – ja legginsit. Välillä yläosavalinnat olivat mielestäni vähän turhankinlyhyitä...

Vyötärö

Vyötäröä korostava pukeutuminen näytti lyöneen läpi etenkin nuorehkoiden naisten keskuudessa. Todella monilla näkyi vyötärölle nousevia kynähameita, sellaisia, joiden trikooversioita saa helposti kasattua H&M:n ja Gina Tricotin valikoimista. Tuntui olevan tosi suosittua, ja kuvioon kuuluivat taas ehdottomasti ne legginsit.

Miehet

Ai että katkeroiduin matkan aikana kun koko ajan kadulla vastaan käveli toinen toistaan komeampia miehiä. Siis miksi, oi miksi ruotsalaismiehet olivat niin paljon paremman näköisiä kuin suomalaiset miehet?! Ruotsalaismiehet pukeutuivat niin paljon parempia ja olivat keskimääräisesti selvästi raamikkaampia (ja samalla erittäin sopusuhtaisia) ja kauniimpi kasvoisia....

Voice

Hotellissa tuli katsottua iltaisin aika paljon Voice TV:tä ja soitettu musiikki erosi paljon suomalaisesta popin ja melankolisen angstirokin soittamisesta. Ruotsin Voicella soitettu musiikki oli lähes poikkeuksetta synadiskopoppia ja tummaihoisten jenkkilaulajien räppäämistä, jonkin sortin bilemusaa. Jos katsoi kanavaa kolmen kappaleen verran, näki takuulla yhden Sean Kingstonin, yhden Kanye Westin ja kolmas oli useimmiten Pussycat Dolls/Britney/Madonna/Rihanna tms.... HUOH. Oikeasti – koko ajan Seania ja Kanyeta.

Kieli

Ruotsin kieli kuullostaa ainakin minun korvaan selvästi suomea soinnikkaammalta ja ehkä sievelmmältä. Suomenkieli rupesi jotenkin tuntumaan karskimmalta, tai jotenkin karheammalta tai karskimmalta. Onpa joo hyvin kuvailtu...
Ruotsin puhuminenkin onnistui tällä kertaa minulta melko hyvin, vaikka välillä sai tuntea itsensä tyhmäksi kun tuli vastattua yksinkertaiseen kysymykseen ”Öööööö.......Vad?” Tökeröä, mutta ei se mitään. Ja joskus ne ruotsalaisetkin puhuvat niin mongertaen ettei siitä saa selvää. Ja kerran tuli huikattua tietä neuvoneellenaiselle ”Vises!”. Ihan tilanteeseen sopivaa...

Vaatekauppavalikoima

Ruotsalaisilla tuntuu olevan niin paljon enemmän vaatekauppaketjuja. Ja niistäkin ketjuista mitä meiltä löytyy on Ruotsissa paljon paremmat ja suuremmat valikoimat. Ruotsalaisilla on perusketjujen (H&M, Zara, Vila, Lindex, Kappahl...) lisäksi muun muassa Bik Bok, Monki, Weekday, Topshop, Skopunkten... Mitä meillä suomalaisilla muka on mitä naapurimaasta ei löytäisi? No joo Seppälä – mutta kuka sieltä mitään ostaa? En minä ainakaan. Kaipa sieltä lapsille ostetaan vaatteita, ja ehkä kolmekymppisille, mutta minä en vain ole löytänyt sieltä vuosiin edes alusvaatteita...

STOCKHOLM 2/3

Jos suunnittelet pikkumatkaa naapuriin, muista nämä:

Coffeehouse by George
Okei, tämä on kahvilaketju ja yleensä en pidä niin hirveästi suurista ketjuista, mutta Coffeehouse by George on vaan niin kiva! Kahvilaketjun Spicy Cinnamon Steamer on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen: maito on oikeasti lämmintä, mausteita on sopivasti, kermavaahtoa runsaasti ja suklaakastike on hyvää. :> Chockladbullea ei kuitenkaan kannata ottaa sen herkullisesta ulkoasusta huolimatta... Etenkin Drottningsgatanin Topshopin (Souk) vieressä oleva kahvila oikein mukana.

Drottningsgatan
Drottningsgatan on pitkä, aivan keskustasta Centralstationilta ja Sergels torgilta lähtevä ostoskatu, jonka merkkinä ovat kivat kivileijonat joita on aina siellä täällä. Katu alkaa tavaratalo Åhlénsin kulmalta ja sen varrelta löytyy runsaasti vaatekauppoja ja mm. tavaratalot SOUK sekä PUB. Soukia suosittelen: sieltä löytyy muun muassa suuri Topshop, Beyond Retro, Oasis, Bianco ja monia muita samaan skaalaan sopivia. Vähän kauempaa keskustasta katsottuna sijaitseva Weekday oli myös oikein kiva, vaikka vähän hintavampi se oli (Cheap Mondayn farkkuja sieltä löytyi kyllä ja ne olivatkin suhteessa muita edullisempia).

Junibacken
Siellä en tällä reissulla käynyt, mutta se on ihan loistava! Se on siis erilainen epämuseomainen museo, jossa on kaikkea mahdollista Astrid Lindgrenin saduista (on siellä muistaakseni jotain muutakin). Ihanakivaihana. Jos teiltä löytyy jotain siskon/veljen/serkun/kaverin/tädin lapsia tai jotain niin lähtekää sit vaikka niiden kanssa! Junibackenissa on sellainen kiva satujuna, joka on paikoitellen aika hurjakin, ja sit siellä on Peppi Pitkätossun talo Huvikumpu.

Kungsträdgården

Oikein kiva, pitkulainen puisto. Aurinkoisella säällä kannattaa ehdottomasti mennä, paikka tosin vilisee turisteja. Ja noloja Tokyo Hotel-faneja. Paikalle keskellä puistoa ilmestyi reilu 10 n. 11-14 vuotiasta tyttöä kovin vakuuttavasti mustiin vaatteisiin pukeutuneina, silmät puolen sentin kajaaleilla rajattuina kannellen Tokio Hotel-banderoleja. Ei siinä vielä mitään, mutta puian porukasta alkoi kuulla huutoa joka olisi Suomeksi mennyt näin: ”SANO T – T! SANO O – O! SANO K – K! SANO Y - ......... SANO L – L! TOKIO HOTEL! Argh. Hajotti aika pahasti. Mutta puistossa ei ole mitäänvikaa. Siellä oli hienoja leijonapatsaita, erilaisia kuin Drottningsgatanilla, ja ainakin nyt kesällä siellä on jonkin sortin opastekylttinäyttely. Puiston käytäviä on siis reunustettu ristiriitaa herättävillä opastekylteillä, joita on metsästetty ympäri maailmaa.

Moderna museet
Moderna museetiin kannattaa kyllä mennä. Siellä oli kaikkea outoa, hassua, hauskaa ja hienoa. Anri Salan videoteos oli jotenkin vangitsevan kiehtova – minä pidin siitä, mutta monien mielestä se olisi varmaan tylsä. Sofia Hulténin videosarjasta Familiars tuli suosikkimme – kulutimme varmaan puolet museoajastamme vain nauraen näille oudoille, käsittämättömille pätkille. Nathalie Djurbergin videot sen sijaan eivät innostaneet alkuunkaan, eivätkä myöskään Paul McCarthyn teokset.

Södermalm
Söder on käsittääkseni Tukholman taiteilija-aluetta. Sieltä löytyy paljon second hand-liikkeitä, sekä pieniä putiikkeja, joissa myydään vain putiikinpitäjän (suunnittelijan) omaa designiä. Niissä tekee varmasti hauskoja löytöjä, ainakin jos on valmis maksamaan. Mieleen jääneitä second hand-liikkeitä olivat Lisa Larsson, Påkläderiet, Judits Second Hand sekä halvemmat Myrorna ja Stadsmission. Minua kyllä hämäsi monesti sikäläinen hintataso. Joissain second hand-/vintageen erikoistuneissa kaupoissa myytiin näitä käytettyjä eikä aina niin hyvä kuntoisia vaatteita, kenkiä ja laukkuja uuden hinnalla. En varmastikaan ymmärrä mitään vintagesta, mutta aivan samaa sarjaa olevia tavaroita löytää halvoilta kirppiksiltäkin. Siksi suosittelenkin ehdottomasti koluamaan Ruotsissa käydessä juuri nuo edullisemmat paikat (Myrorna, Stadsmission), sillä juuri niistä minäkin tein parhaimmat löydöt.
Söderissä oli myös ihan uusia kauppakeskuksia ja etenkin Monkiin rakastuin täysin. Siellä oli kaikkea aivan ihanaa! Kokeilin varmaan miljoonaa vaatetta, ostettua tosin tuli vain yksi mekkopaita. Mutta hienoa siellä oli.

Vasamuseet
Museo oli suuri, sisältä kylmä holvin tai hallin kaltainen rakennus – ihana viileys! Laivakin oli todella vaikuttava, Pirates of Caribbean tuli elävänä mieleen sitä laivaa katsoessa – aivan samaa tyyliä. Paikka oli iso, mutta kiertäminen ei ollut puuduttavaa eikä tavaraa ollut liikaa. Tosi hyvä valinta kuumana kesäpäivänä.

STOCKHOLM 1/3

4 päivää, 3 yötä. Kahden nuoren ja yhden aikuisen armoton shoppausretki Tukholmaan. Liian puuduttavaa kerralla kirjoitettavaksi ja varsinkin luettavaksi joten käsittelen matkan tapahtumia ja tuntemuksia kolmessa osassa, tästä alkaen.
Paras ystäväni kysyi minua siis äitinsä kesäretkelle Tukholmaan keväällä ja kyllähän se kiinnosti. Alusta asti minun suunnitelmiani varjosti rahan puute. Kesätöistä tulisi kyllä tienattua jonkin verran, mutta lento, majoitus, ruoat, liikkuminen...ja ystäväni ei muusta puhunutkaan kuin shoppaamisesta – ja mitä lähemmäs loppua tultiin niin vintagesta (ja minä miellän vintagen yleisesti ottaen suht' kalliiksi). Toukokuussa etsiskelimme edullisinta matkavaihtoehtoa ja uuvuttavien risteily-/lento-/hotellivertailuiden jälkeen suhteessa halvimmaksi ja kelvollisimmaksi selviytyi Ebookersin kautta ostettu lento+hotelli-paketti, Finnair ja kolmenhengen huone kolmen tähden hotellissa. Suureksi ilokseni vanhempani tarjoutuivat kuitenkin kustantamaan lennot ja majoituksen suurimmaksi osaksi.


1. päivä
Lentomme saapui Arlandaan jo ennen aamukymmentä ja saimme hotellihuoneen niin varhain että pääsimme jo pian kiertelemään kaupungille. Emme ehtineet kävellä hotellilta varaan kuin kymmenen minuutin matkan kun päädyin jo ostamaan pitkään haikailemani mustat ”peruskorkkarit”. Onneksi ne sentään olivat halvat, 149 kruunua.
Minä halusin kovasti että tekisimme matkan aikana muutakin kuin shoppaisimme, vaikkapa jotain kulttuuriin liittyvää ja onneksi kaverini äiti oli samaa mieltä. Tämä tosin tuntui ottavan jonkin verran ystävääni hermoon, mutta mitä helvetin järkeä siinä on jos maksaa paljon siitä että menee Ruotsiin vain ja ainoastaan shoppaamaan?! Lähdimme kulkemaan Sergels torgilta kohti Kungsträdsgårdenia päämääränä Moderna museet. Välillä kävimme syömssä aivan ihanassa wok-paikassa aivan keskustassa eräällä sivukadulla. Ruoka oli minun makuuni sopiva tulista, kana mureaa ja kasvikset vielä sopivan rapsakoita (eivät raakoja, mutteivät liian kypsää mössöäkään). Aluksi syntyi pientä paniikkia kun ruoan syömiseen tuotiinkin syömäpuikot. En teidä miten se oli mahdollista, mutta jotenkin minä äkkiä vain hallitsinkin puikoilla syömisen! Moderna museetin kiertäminen jäi vähän lyhkäiseksi kun kaverini tuli äkisti huonovointiseksi, mutta kyllä siellä reilu tunti vierähti.

2. päivä
Lauantai otettiin sitten siksi paljon puhutuksi second hand-päiväksi. Kaverini oli googlannut etukäteen pitkän listan putiikkeja pääasiassa Söderin alueelta. Alue oli aika söpöä ja kaikki liikkeet, niin vaatekaupat kuin kahvilatkin, tuntuivat pieniltä – mutta niitä oli paljon. Melkein koko päivä meni siellä kierrellessä. Olin kyllä aika ylpeä itsestäni kun onnistuin pitämään pääni kylmänä ja harkitsemaan ostoksiani: kahvilassa en ottanut mitään ja ostin vain söpön mekkopaidan Monkista ja erinomaisesti istuvan piiiiitkän halterneckmaksimekon kirpparilta.


3. päivä
Tänään päätimme vain lähteä kävelemään hotelliltamme Drottningsgatania pitkin kohti keskustaa. Kadun varrella on valtavasti erikokoisia vaatekauppoja (enimmäkseen jonkin sortin ketjuja) joista varmasti löytyy jokaiselle jotain.Beyond Retro, Bianco, Bik Bok, Carlings, H&M, Oasis, Vila, Topshop, Weekday, Zara.... Weekday oli vaikuttava: se oli suuri, kolmeen kerrokseen rakennettu kauppa, jonka alimmasta kerroksesta löytyi jänniä ja hintavia merkkivaatteita, toisesta kerroksesta vähän kaikkea, mutta etenkin farkkuja (kaikissa sateenkaaren väreissä) ja kolmannessa kerroksessa oli vintageosasto. Topshopin valikoimat olivat mielestäni ihania ja olisin löytänyt sieltä varmaan vaikka mitä jos en olisi ollut niin pihi...
Katukävelyn päätteeksi otimme bussin 47 Vaasa-laiva-museoon. Se oli loistava! Voihan se kuullostaa tylsältä, mutta minä nautin siitä kylmästä, pimeästä tyrmän, kammion ja hallin sekoituksesta missä laivaa säilöttiin. <3 Ehkä se johtui lapsuuteni aikaisesta nostalgiasta.

4. päivä
Lähtöpäivänä kiertelimme vielä keskustassa ja vietimme aika paljon aikaa sisällä sateen takia. Meillä kävi kyllä tuuri säiden suhteen, sillä tämä päivä oli ainoa päivä jolloin satoi ja ukkosti (alunperin sääennuste oli luvannut vastaavaa säätä joka päivälle, mutta kaikkina muina paistoi kyllä aurinko). Kaikki meni hyvin kunnes Carlingsin söpön miesmyyjän flirttailu sai minut unohtamaan hupparini putiikkiin. :/ Huomasin sen puuttumisen vasta Arlandan junassa kun oli jo liian myöhäistä...

Lomabudjettini näyttää lopulta tältä:

Lento+hotelli = 321 €
Liikkuminen = 340 kruunua = 36,30 €
Sisäänpääsymaksut 90 kruunua = 9,60 €
Ruoka = 468,50 kruunua = 50,05 €
Kosmetiikka ym. = 208,50 kruunua = 22,30 €
Vaatteet = 478,5 kruunua = 51,10 €
Korut ja kengät = 266,50 kruunua = 28,50 €
Kasvit = 185 kruunua = 19,8 €

1 € = 9,36 kruunua

Yhteensä n. 538,65 €, joista omia rahoja 238,65 €

Alaikäisenä säästin kyllä huomattavan paljon liikkumisessa ja sisäänpääsymaksuissa, aikuinen joutuisi maksamaan yli puolet enemmän samoista menoista.

Tukholma on kyllä kiva kaupunki ja neljä päivää on tämän tyyppiselle lomailulle juuri sopiva pituus. Tämä alkuselvennys matkastamme on luultavasti tulevista kolmesta osasta tylsin, mutta näen sen silti semitärkeänä. Toiset osiot julkaisen varmaan ihan lähipäivinä, olen kirjoittanutkin niitä jo valmiiksi. Toisessa tullaan käsittelemään kaiketi ruotsalaisia ilmiöitä ja eroavaisuuksia suomalaisen näkökulmasta ja toisessa matkailijan kannalta olennaisista paikoista, liikkeistä ja asioista. Saattavathan nuo ristiinkin mennä, mutta menköön.



Kuvat ovat itse ottamiani.

Kesätyyli

Tyyli-/teemamieltymykseni vaihtelevat kausittain ja vuosittain. Toki käytän aina edellisen kesän lemppareitani seuraavanakin vuonna, mutta yhdistelen vaatteita erilailla ja uusia vaatekappaleita etsiessä haen jo eri tyyppisiä löytöjä.

















Tämän kesän tyylini sain ideoita jo viime vuoden loppupuolella kun näin Sovitus-elokuvan. Siinä oli naispääosassa Keira Knightley ja hänellä oli yllään joitain ohuita, kukallisia sifonkivaatteita (en ole kyllä mikään kangastuntija). Ne pukivat häntä erinomaisesti. Ohuen kankaan liikkuvuus, viileys, laskeutuvuus ja läpikuultavuus yhdistettynä hillittyihin rypytyksiin ja röyhelöihin sekä kuviointiin – niihin ihastuin. Liiasta röyhelöisyydestä en pidä. Sellaiset vaatteet sopivat erinomaisesti langanlaihalle Keiralle, mutta itseni kohdalla en ollutkaan sitten ihan varma. Kovasti tekisi kyllä mieli. Mielestäni tällaisista kankaista valmistetuissa mekoissa pitkä helmakin voi toimia erinomaisesti vaikka yleensä olenkin ollut niitä kohtaan epäileväinen. Muiden kangasmateriaalien suhteen en sitten olekaan niin varma... Ilokseni bongasin Zaran kesämallistosta runsaasti tähän tyyliin sopivia vaatteita. Zara kuitenkin VOI olla aika hintava (ainakin kaikkien kivojen vaatteiden osalta) ja niinpä päätin vielä jäädä odottelemaan alennusmyyntejä...Hyves.net / Zara
Sovituksesta lainatun teeman tyyli on myös erittäin naisellinen ja kaipa jokseenkin romanttinenkin. Itse en ole mikään yltiöromantikko ole, mutta kesä on kliseisesti sanottuna rakkauden aikaa. No pöh. Ihan sama minulle. Kukat sopivat tähän samaan määritelmään. Lemppareitani vaatteiden kuvioinnissa ovat tänä kesänä suht vaaleat, luonnollisen näköiset kukat (=ei sellaisia tietokoneella tehdyn näköisiä kukkia joita vastaavan tapaisiakaan ei luonnosta löydä), ja ruusut.

Pidän myös kovasti vähän alle puoleen reiteen yltävistä shortseista. Tämä kyllä on varmaan voimassa joka kesä , mutta aikaisemmista vuosista poiketen haluaisin nyt kovasti löytää sellaiset vähän kuluneet, rennot farkkushortsit. Ne olisivat monikäyttöiset – niistä löytää ripauksen romantiikkaa, rokkia ja rantaa. Pellavasekoitekin voisi olla kiva vaihtoehto. Minua viehättävät nyt myös sellaiset hieman korkealle nousevat alaosat. Jos kyseessä olisivat shortsit tai housut niin yhdistäisin ne oitis johonkin löyhään/kookkaaseen paitapuseroon tai muuhun sellaiseen.
Olen myös etsinyt koko kesän paitismekkoa. H&M:llä luulin jo löytäneeni kivan sellaisen, pirtsakan turkoosin, mutta eipä ollut minulle istuvaa mallia... Paitismekko olisi niin kiva, rento ja muunneltava. Alle legginsit, hiukset miten vaan, aurinkolasit, koruja, erilaisia laukkuja... Kaapin perältä löytyy aina jotain joka voisi sopia paitismekon seuraksi.

Ja kesällä saa mielestäni olla hiuksissa huoleton pieni pörröisyys ja kevyt meikki. Mielestäni paksu pakkeli näyttää kesällä aina jotenkin oudolta vaikka talvella se näyttäisikin ihan normaalilta arkiehostukselta. Meikkivoiteen käyttöäkin pyrin välttämään ja korvailen sitä peitepuikolla – mutta kukin tyylillään, kaikki ei sovi kaikille.

PS. Farkku- ja farkkushortsijuttua löytyy DenimBlog.comista.